Whisper
-Is fhearr fheuchainn na bhith san duil

Nimi: Cináed Séaghda Aodhán
Cináed merkitsee tulesta syntynyttä.
Tunnetaan nimellä: Whisper
Ikä: Toistaiseksi 13-vuotiaan oloinen. Todellisuudessa yli kahdenkymmenen. Whisper ei omaa syntymävuottaan tai syntymäpäiväänsä tiedä tarkkaan, ja on itse päättänyt viettää syntymäpäiväänsä 25.12. (Silloinhan kaikki juhlivat hänen synttäreitäänkin, eikö?)
Syntynyt: 1989

Laji: Tulen demoni, mahdollisesti sekoittunut myös ihmisverta
Sukupuoli: Mies
Taikuus: Ei velhojen taikuutta
Syntynyt: Marokossa
Asuu: Skotlannissa


Menneisyys:

Whisper on elänyt suurimman osan elämästään äitinsä kanssa, milloin piilotellen jossain keskellä ei mitään, milloin piilotellen ihmisten joukossa. Tuon isä oli voimakas demoni, eikä kovin suosittu edes demonien keskuudessa; mies kun yritti sulautua ihmisiin, ja oli muutenkin hieman päästään sekaisin. Whisper ei isäänsä tuntenut, mutta jutut liikkuivat, niin paljon kuin tuon äiti yrittikin poikaansa niiltä suojella.
Pienenä Whisper ei osannut tehdä eroa demonin ja ihmisen välillä. Tuo oli nähnyt ihmisiä, elänyt ihmisten joukossa, eivätkä kaksi lajia olleet tuon mielestä lainkaan erilaisia. Itse asiassa, Whisper ei edes tiennyt olevansa demoni. Hän oli mielestään samanlainen kuin muut; sen käsityksen poika joutui kuitenkin korjaamaan varsin nopeasti vähän vanhemmaksi kasvettuaan.
Meni kuitenkin pitkän aikaa, ennen kuin Whisper tajusi olevansa demoni. Samoin meni kauan, ennen kuin tuo tajusi, että hänellä pitäisi olla isä. Viimein Whisper alkoi painostaa äitiään kertomaan moisista asioista, ja lopulta äiti kertoi. Vaikka olikin varsin ylisuojelevainen poikastansa kohtaan, ei tuo voinut mitään vaativalle Whisperille. Whisper sai lopulta kuitenkin tahtonsa läpi, jos niin päätti.
Ensimmäiset vuodet, ihmisiässä mitaten noin viisivuotiaaksi, Whisper asui äitinsä kanssa suhteellisen rauhallisesti ihmisten parissa. Poika onnistui jopa salaa äidiltään ystävystymään muutaman ihmislapsen kanssa; lapset eivät niin välittäneet, jos Whisper olikin vähän hassu, tai jos tuo kykenikin tekemään pienen liekin tyhjästä. Se oli vain siistiä, eikä se muita lapsia haitannut. Whisperin äiti sulautui myös ihmisväestöön; naista pidettiin hieman kummallisena ja erakoituneena, mutta Whisperin hymy sai yleensä kaikki vastaantulijat heltymään.
Rauhallinen elo loppui kuitenkin aikanaan. Demoninmetsästäjä pääsi kaksikon jäljille, ja hieman vainoharhainen kun oli, päätti Whisperin äiti viedä jälkikasvunsa ja itsensä turvaan. Kaksikko muutti äkkiä, ja Whisperin edes kunnolla tajuamatta muutosta, he olivatkin yhtäkkiä pohjoisessa, Siperiassa. Kylmyys ei haitannut kumpaakaan, mutta Whisper kärsi auringonpuutteesta ja alkoi muuttua sairaalloiseksi. Viimein äiti suostui myöntämään, ettei poika sietänyt kylmää ja pimeää hyvin, ja jätti pohjoisen. Se oli virhe. Tällä kertaa tosin vihamielinen toinen demoni yhytti kaksikon ennen muita, ja vasta Whisperin äidin ollessa heikkona tappelun jäjiltä, sai demoninmetsästäjä vihiä noista. Oliko demoni ollut sattuma vai lajin petturi, sitä ei tietenkään Whisperin korville puhuttu.
Metsästäjä sai ensiksi kiinni Whisperin. Poika ei osannut kunnolla varoa, ja vasta kun tuo tajusi, minkälainen vihamielisyyden hyöky ihmisestä tuli, oli liian myöhäistä. Poika vikisi ja rimpuili, muttei mitään osannut tehdä –paitsi iskeä hampaansa mihin ne sattui saamaan. Veri maistui kuitenkin pahalta, ja Whisper säikähti sitä –niin pitkäksi aikaa, että tuo nainen sai loitsullaan syövytettyä ihoon polttomerkin. Siinä vaiheessa kaikki alkoi mennä Whisperiltä täysin ohi, kun äiti demonihahmossaan kävi metsästäjän kimppuun. Whisper laahusti vähän matkaa metsikköön, ja nukahti hankeen.

Whisper löydettiin kahden päivän kuluttua. Velhopariskunta oli työtehtävissä, etsimässä tuota kadonnutta metsästäjää. He löysivät kaksi ruumista sekä nukkuvan pojan, joka ei ihme kyllä ollut paleltunut. Ensiksi luultiin, että Whisperillä oli kova kuume, mutta kun tuo sitten heräsi –joskin ensiksi hieman epäluuloisen oloisena- ei tuossa näkynyt mitään sairauden merkkejä. Ei tarvinnut olla kummoinenkaan lajientuntemus ja älykkyys, että tajusi, mikä poika oli, mutta jokin tuon ilmeessä sai pariskunnan heltymään ja ottamaa Whisperin mukaansa. Poikaa kasvatettiin ihmislapsen tavoin kaikessa hiljaisuudessa, eikä Whisper onnistunut kuin polttamaan muutaman korillisen pyykkiä sekä aiheuttamaan yhden palohälytyksen. Kuitenkin asiat sujuivat muutaman vuoden verran varsin hyvin.
Jälleen ongelmilta ei kuitenkaan säästytty. Muutama demoni oli kiinnostunut kyseisestä pariskunnasta, jälleen vain sattumalta tai sitten sen vuoksi, että noiden naamat oli ennenkin nähty demoninmetsästäjien yhteydessä. Yön turvin pieni laumallinen demoneita siten hyökkäsi parin kimppuun, sai nuo päiviltä ja melkein ottivat Whisperinkin hengiltä. Oman lajin jäsen kuitenkin tunnistettiin, ja päiviltä päästämisen sijaan demonijoukko otti Whisperin mukaansa. Ihmistavoille tottunut ja luonteensa puolesta varsin epädemonimainen Whisper kuitenkin piti varsin vähän tästä käänteestä, ja hyvin pian poikanen karkasikin. Hän oli omillaan, mutta vaistot opettivat selviytymään. Ensin Whisper vietti aikaa metsässä, löysi sitten hylätyn mökinrähjän ja alkoi kunnostaa sitä. Pian nuorukainen, nyt jo yli kymmenen ihmisen iässä, alkoi ajatella äitinsä kertomuksia suvun juurista. Ne olivat Skotlannissa. Siispä poika hylkäsi mökkipahasensa, otti olemattomat tavaransa mukaan ja onnistui matkustamaan Skotlantiin piilotellen milloin kalapakasteiden, milloin eläinten tai ties minkä joukossa. Lopulta Skotlanti löytyi, ja samoin löytyi uusi kunnostettava asumus. Sukulaisten etsiminen oli kuitenkin vielä varsin vaiheessa, sillä pojalla ei ollut hajuakaan siitä, mistä aloittaa.


Ulkonäkö:

Whisperillä on hiilenmusta tukka, joka vaikuttaa elävän omaa elämäänsä. Välillä se on varsinainen pörrö, välillä taas laskeutuu jopa varsin siistin oloisesti päätä pitkin. Pojan suutahtaessa saattaa tukka myöskin nousta pystyyn, ikään kuin sähkön vaikutuksesta; Whisperiä ei kiinnosta moinen, miltä hiuspörrö näyttää, joten poika antaakin hiusten elää miten taitavat.
Silmät ovat tummansiniset, mutta tummuvat välillä mustiksi. Pupillit kaventuvat viiruiksi tuon suuttuessa, mutta mikäli silmä on musta, ei sitä erota juurikaan. Siniset silmät ovat perua tuon isältä, joka oli kuitenkin elementeiltään päinvastainen kuin Whisperin äiti, veden, jään ja kylmyyden demoni.
Pituutta pojalla on hieman yli puolitoista metriä. Olemus on pieni, joskin Whisper on lihaksikas ja jäntevä, ja yllättävän vahva fyysisesti kokoonsa nähden. Tuo ei ole koskaan tehnyt mitään harjoittaakseen lihaksiaan, niiden kasvu on ollut täysin perimän tuomaa, eikä Whisper tajua edes sitä, etteivät muut saman kokoiset ole yleensä yhtä vahvoja.
Iho on vuoroin kalvakka, vuoroin ruskettunut. Whisperkin ruskettuu kesäisin, eikä talvi tee tuolle hyvää; pojasta tulee pahimmillaan jopa sairaanloisen oloinen talvella, mikäli pimeää ja kylmää ajanjaksoa jatkuu pitkään. Silti Whisper rakastaa talvea, rakastaa paljain jaloin lumessa kävelemistä. Ei tuon mieleenkään ole tullut muuttaa etelään sen takia, että pohjoisessa on liian pimeää. Kesä tulee, aurinko tulee myöskin. Tosin jo pelkkä eristäminen aurongosta ja lämmöstä saisi saman aikaan, joten Whisper viettää enimmäkseen aikansa joko ulkona tai takkatulen ääressä.
Punaiset kuviot, jotka ovat synnynnäisiä vaikka tatuoinneilta näyttävätkin, juovittavat pojan selkää ja käsivarsia. Ne ovat perimää myöskin, demonimerkkejä joltakulta esivanhemmalta, eikä nuorukainen osaa peitellä niitä. Ne kuuluvat häneen.
Arpia Whisperillä ei ole kuin yksi, sekin polttomerkki vuosien takaisen demoninjäljittäjän jättämä. Rosoreunainen ympyräkuvio, jonka sisäpuolella on riimumerkkejä, on oikean hartian kohdalla selkäpuolella.
Hampaat ovat myöskin mainitsemisen arvoiset. Ne ovat normaalia terävämmät, vaikutelma on hivenen vampyyrimainen, vaikkei Whisper missän tapauksessa verta juokaan.


Pukeutuminen:

Whisper laittaa päälleen mitä sattuu käsiinsä saamaan. Tuo on paikkaillutkin vähiä vaatteitaan, ja osa vaatteista on jäänyt hivenen pieneksi pojan kuitenkin kasvettua hiukan. Usein Whisper pitää löysemmistä vaatteista, löysistä t-paidoista ja huppareista, collegehousuista, pellavahousuista. Farkutkin tuo joskus jalkaansa laittaa, mutta osa niistä tuntuu ikävän puristavilta pojan mielestä. Vaatteista osa on varastettuja, mutta suurimmaksi osaksi Whisper on yrittänyt jotenkin korvata ottamansa tuotteen; kaupanpitäjä onkin saattanut löytää milloin pojan löytämän rahan, milloin ruukullisen jotakin yrttiä tai vanhan koulukirjan kadonneen vaatteen tilalla. Takkia tai kenkiä poika ei tarvitse, vesisateella tosin tuo saattaa laittaa vanhan, kulahtaneen tummansinisen sadettakkinsa päälle. Ei Whisper varsinaisesti vettä inhoa kiitos isänsä, mutta kastuminen läpimäräksi on silti jokseenkin inhaa.


Luonteesta:

Ulkonäkö ei kerro kaikkea; Whisper on älykkäämpi kuin mitä voisi odottaa tuon pienen koon ja nuoren ulkonäön perusteella. Ulkoinen puoli kasvaa kuitenkin henkistä hitaammin, joten poika on ehtinyt elää enemmän vuosia kun ensikatsomalla voisi kuvitella. Whisper on älykäs ja kiinnostunut monista asioista, varsinkin ihmisten luonnontieteet saavat tuon huvittumaan, ja poika kahlaakin läpi vanhoja tieto- ja oppikirjoja vain huvikseen, ja vertailee niitä siihen, mitä itse tietää maailmasta.
Whisper ei aivan osaa käsittää toisten tunteita; tuo ei vain ymmärrä sitä, kuinka ihmiset tuntevat eri tavoin. Poika ei juurikaan suutu, ei koskaan kiukuttele teinimäisesti, ja yrittää etsiä selitystä vain kaikelle. Tuo on hieman hölmökin, monesti uusia ihmisiä kohdatessaan, eikä aina osaa olla varuillaan. Hyvin avoin Whisper on itsensä suhteen tiettyyn rajaan asti, mutta kun tuo tuntee itsensä uhatuksi, tuo pakenee ja piiloutuu. Whisper ei varsinaisesti halua pahaa kenellekään, ja vaikka tuon on vaikea ystävystyä eristäytyneisyytensä ja kummallisuutensa takia, ei tuo helposti ota ketään vihamiehekseenkän. Poika on luonteeltaan pikemminkin kujeilija kuin tosikko, ja Whisper rakastaa tehdä pientä jäynää.
Vaikkei toisten tunteita aivan käsitäkään, Whisperillä on tavattoman herkät aistit ja kyky lukea ihmisistä se, ovatko nuo vihamielisiä vai ystävällisiä. Vihamielisyyttä poika ei kuitenkaan käsitä, sillä hän ei ole vaaraksi kenellekään. Vanhempiensa menetystä Whisper kipuilee osin, muttei ole suunnittelemassa minkäänmoista kostoretkeä. Ei hänellä ole syytä siihen.
Yrttejä Whisper rakastaa hoitaa ja kasvattaa, ja jos joku erehtyykin tuon luokse vähänkin huonokuntoisena, pääsee tämä ”potilas” pian kokeilemaan mitä kummallisimpia yrttikeitoksia vaivaansa, pojan yrittäessä löytää sen oikean yrtin. Whisper ymmärtää valitettavasti vain yrttien kasvattamisesta, muttei lainkaan niiden käyttämisestä, joten siihen nuorukaisella riittää vain intoa ja kokeilunhalua.
Whisper nauttii pienistä asioista, ja hieman kauhullakin odottaa sitä päivää, kun kaikki isot asiat yhtäkkiä tulevatkin akuuteiksi ajatella. Tähän asti poika on vain elänyt päivä kerrallaan, eikä ole suostunut miettimään mitään sen enempiä. Se aika tulee kuitenkin olemaan ohi ennen pitkää, halusi Whisper tai ei.


Demonina:

Whisper on tulen demoni, joskin kovin heikko sellainen. Pienin liekin tekeminen tuolta onnistuu, mutta tulta poika ei hallitse. Tuo tulee pikemminkin toimeen tulen kanssa, ja ikään kuin keskustelee tulen kanssa, ei käskytä sitä. Whisper ei sytytä eikä sammuta tulipaloja, ei loitsi tulipalloja eikä tee muutoinkaan mitään suurta ja hienoa tulen kanssa.
Pienten haavojen parantaminen ja kasvien kasvattaminen ovat Whisperin lahjoja myöskin. Tuo vaistoaa herkästi vihamieliset tai ystävälliset tunteet, muttei ymmärrä muita tunteita niin, että voisi niitä vaistota. Whisper on kokoaan voimakkaampi, vaikkei ulkoisesti mikään siihen viittaakaan. Lisäksi tavallista korkeampi ruumiinlämpö estää tuota paleltumasta, vaikka poika nukkuisi lumihangessa.


Perheestä:

Isä, veden, jään ja kylmyyden demoni, ei ole ollut mukana poikansa elämässä vaan on joko menehtynyt tai kadonnut tuon ollessa pieni. Kummallinen jopa demonien piireissä, ja siten ei kovin pidetty vaikkakin voimakkuutensa takia pelätty.
Äiti, tulen demoni, räiskähtelevä luonteeltaan. Oli Whisperin elämän ainoa pysyvä henkilö pitkään, kunnes kuoli jokunen vuosi takaperin.
Suvusta ei Whisperillä ole mitään hajua, ei myöskään siitä, jos tuolla onkin puolisisaruksia isän puolelta.


Muuta:

-Poikkeuksellisen korkeasta ruumiinlämmöstään huolimatta sietää myös kuumia paikkoja hyvin
-Syö lähinnä pelkkiä kasviksia
-Osaa lukea ja kirjoittaa sekä laskea
-Halusi pienenä palomieheksi tietämättä, mitä se oikeastaan tarkoitti, muuta kuin tulen kanssa leikkimistä
-On aika lailla perillä ihmisten tavoista, mutta jotkin asiat tuottavat päänvaivaa. Puhuu arabiaa sekä muutaman sanan siperialaisia paikalliskieliä, mutta äiti opetti pojalleen englannin kielen aikanaan. Gaelista osaa perusteet, senkin äidin opettamana.
-Puhuu englantia vierasperäisellä korostuksella