Tervetuloa!

[Wyrd]

Magister Ordog

Seth johdattaisi Evan huoneeseen omansa viereen. Kerros oli oikea, ja ovi olisi vain muutaman metrin päässä heistä. Sethiä jossakin määrin harmitti se, ettei hän ollut ehtinyt istua Evan kanssa sinä iltana enempää, mutta ainahan hän voisi naisen Odiumiin kutsua iltaa istumaan. Seuraava kokouskin pitäisi pitää muutaman viikon sisällä, sillä niin paljon oli tapahtunut sitten viime kokoontumisen, ja pitäisihän muillekkin Killan jäsenille ilmoittaa Evan liittyneen heihin. Hymy nousi taas Sethin huulille, hänen elämällään oli tarkoitusta taas, vaikka usko siihen olikin ollut laskussa muutaman viime kuukauden aikana.
"Ymmärrän." Seth sanoi Evan todetessa hänen todennäköisesti lähteneen aamulla. "Itsekin varmaan lähden huomenna aikaisella liikkeelle. Seth piti pienen tauon, ennen kuin puhui jälleen. "Eva." hän aloitti, hänen oli koko illan aikana pitänyt kysyä erästä asiaa, joka oli painanut häntä jossakin määrin. "Mun on pitänyt kysyä sulta erästä asiaa." Hän jatkoi tietämättä vielä miten kysymyksensä muotoilisi. Vastauksella saattaisi olla suurtakin väliä Evan tulevaisuuden kanssa Killan palveluksessa. "Olen ymmärtänyt, että sulla on paljon töitä Tylypahkassakin, uskotko ehtiväsi Killankin hommiin pyydettäessä?"
Olisi tärkeää, että Eva kykenisi tärkeän tehtävän takia jättämään työpaikkansa hetkeksi, ja saapumaan minne häntä pyydettäisiinkään. Seth kyllä tiesi, ettei Evaa kutsuttaisi turhan takia, sillä työ Tylypahkassa oli tärkeää oppilaiden turvallisuuden takia.


Seth johdatti Evan ovelle, jonka hän avasi vapaalla kädellään. Huone oli taiottu tilavaksi, ja sen toisesta nurkasta löytyi kookas sänky, ikkuna sekä kirjoituspöytä, tuoleja, pieni keittiö ja paljon muuta. Huoneeseen olisi mahtunut miltei puoli Kiltaa nukkumaan, mutta tänä yönä se saisi olla yksin Evan. Seth nukkuisi seinän toisella puolella huoneessaan. Sethin huone oli oikeastaan Killan Magisterin työhuone, jonne Seth oli vain tuonut myös sängyn. Sethillä ei ollut muuta kotia, paikkaa jossa viettää yönsä, ja Odiumissa hän kuitenkin viettäisi päivänsä, joten miksei hän myös nukkuisi siellä?

[Aye]

Evangeline

Eva käveli eteenpäin rauhallisin askelin ja piti katseensa hieman edelläpäin olevassa lattialaudassa. Evan hiukset olivat auki, hän oli hetki sitten kuin varmistanut sen kädellään, ja vienyt toisen kätensä käymään ensin hiuksissaan ja sitten kaapunsa taskussa, jossa hänellä piti olla pieni musta lenkki, jolla sitoi yleensä hiuksensa kiinni. Eva ei voinut olla pitämättä kasvoillaan hienoista hymyä, sillä hän oli mielessään hyvin iloinen siitä, että oli liittynyt Kiltaan ja tutustunut Sethiin. Eva kuunteli toisen puhetta ottaessaan hitaita askeleita eteenpäin, vaikka enää se ei niinkään tarpeellista ollut, sillä häntä kyllä huimasi, mutta huimaus ei missään vaiheessa ollut äitynyt liian suureksi.
"Eva", hän kuuli toisen sanovan hienoisesti sillaisella äänellä, että se sai Evan kääntämään kasvonsa takaisin Sethiin ja kohottamaan toista kulmaansa lievästi kysyvään sävyyn. Hän nyökkäsi toisen kerrottua, että hän oli aikonut kysyä jotakin asiaa Evalta jo hetken aikaa. Eva kiinnitti katseensa Sethin kasvoihin, kun kuuli toisen kysymyksen. Hän ei hetkeen liikahtanut, ennen kuin kurtisti hienoisesti kulmiaan ja käänsi katseensa poispäin kuin mietteissään. Eva oli miettinyt asiaa itsekin, sillä se oli kuitenkin yksi Kiltaan liittymisen päätekijöistä. Hän ei kuitenkaan osannut vastata toisen kysymykseen täydellisesti, sillä omillekaan päätelmilleen hän ei ollut saanut itseltään kannustusta. Vielä katsoessaan poispäin, Eva puhui.
"Kyllä, Tylypahkassa riittää töitä, sitä minun on turha kiistää. Mutta.." Eva keskeytti hetkeksi kuin harkiten sanojaan, vaikka oikeasti mietti vielä, kuinka vastata, "..Tylypahkassa työskentelee kuitenkin useita ihmisiä, joilla riittää taitoa hetkellisesti auttamaan oppilaita tapaturmien tai sattumien kohdatessa. En voi tietenkään vannoa, että pääsen aina paikalle, varsinkin jos Tylypahkassa ja Killassa tapahtuu suuria asioita samaan aikaan - mikä tosin on hyvin todennäköistä, mutta.." Eva keskeytti lauseensa hitaasti tietämättä enää, kuinka jatkaa. Hän oli tutustunut tähän ongelmaan, joka hänen mielessään oli hiipinyt taka-alalle joskus aikaisemminkin. Tylypahkassa oli aikaisemmin ollut hänen lisäkseen toinen sairaanhoitaja, mutta työ oli ollut toiselle epäsopiva, ja hän oli lähtenyt työstä pian. Tuon ajan kuitenkin Evan työt olivat jakautuneet kaksille harteille, jolloin aikaa oli ollut enemmän ja Kiltaan liittyminenkin oli tullut esille.

Eva käveli ovelle ja katsahti ympärilleen ollen hieman hämmästyksissään. Jälleen hän oli odottanut jotakin pienempää, yksinkertaisempaa. Odium osasi selkeästi yllättää. Eva siirsi katseensa hitaasti ympäri huonetta tutkien. Se oli suurempi, kuin hänen yhdistetty makuu- ja työhuoneensa Tylypahkassa.
"Kiitos vielä kerran. Upeat tilat täällä edelleen. Koen kokoajan uusia yllätyksiä tämän talon kanssa - ja luultavasti tulen vielä kokemaankin", hän sanoi hymyillen ja naurahtaen hienoisesti, käännettyään hetkeksi katseensa Sethiin.

[Wyrd]

Magister Ordog

Seth nyökkäsi Evalle tämän vastatessa hänen esittämäänsä kysymykseen. Vastaus oli juuri sellainen, mitä Seth oli toivonut. Työpaikan tulo ensimmäisenä oli tavallista muidenkin töissäkäyvien jäsenten kesken, sillä Killasta ei varsinaista palkkaa saanut. Kuitenkin, vaikka Kilta toimi pitkälti vapaaehtoistyön kautta, olivat he kasvaneet viimeaikoina hetki hetkeltä suuremmaksi. Heidän maineensa tunnettiin yhä laajemmin. Heitä vastapuolena pitävien ryhmittymien määrä kasvoi samaa tahtia, mitä Kilta pisti loppua toisten ryhmien lainrikkomuksille. Sethin kasvoille nousi haikea hymy. He kävivät loputonta taistelua, jossa monet saisivat surmansa. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista, sillä mikäli Kilta lopettaisi toimintansa, ei kestäisi kauaakaan ennen kuin Mortnoir klaani tai vastaava ryhmä ottaisi vallan velhomaailmassa. Killan toimiessa, heillä oli edessään vahva vastus. Seth kunnioitti suuresti jokaista Killan jäsentä. Ilman heitä, velhomaailman elämä saattaisi olla hyvin erilaista.

Evan astuessa sisälle huoneeseen, Seth jäi seisomaan oviaukkoon. Häntä hymyilytti Evan asenne, iloisuus sekä tapa jolla hän kiitteli Sethiä. Seth kumarsi kiitokseksi naisen katseen ollessa jälleen hänessä. "Kiitos." Seth totesi kuuluvalla äänellä, ja antoi omankin katseensa kiertää hetken huonetta.
Hetken oviaukossa seisottuaan Seth haukotteli pienesti. "Noh, jos tarvitset jotakin, niin olen viereisessä huoneessa. Hyvää yötä." Mies sanoi hymyillen. Seth otti askeleen taaksepäin, ja sulki oven. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen päivän tapahtumiin. Eva, joka oli tehnyt suunnattoman vaikutuksen Sethiin, oli liittynyt Kiltaan, ja heidän joukkonsa oli jälleen yhtä jäsentä suurempi.

Lattialaudat narisivat Sethin jalkojen alla hänen palatessaan huoneeseen, jossa hän ja Eva olivat hetki sitten istuneet puhumassa. "tulejo!" Hän totesi hiljaisella äänellä, ja tuliviskipullo lennähti hänen avonaiseen käteensä. Mies tunsi syyllisyyttä jostakin, mutta mistä? Olihan hän täysi-ikäinen, joten täysin oikeutettu juomaan? Ei... Sanoi pieni ääni hänen päänsä sisällä. Olet myös Killan Magister. Mitä muut ajattelisivat jos näkisivät millainen alkoholisti olet? Seth nosti pullon silmiensä tasolle ja katsoi sitä hetken. "Totta." Hän puhui itselleen, ja leijutti pullon takaisin pöydälle. Hitaasti, katuen viskin jättämistä, Seth käveli kohti huonettaan. Hän tarvitsi unta.

//Kiitokset peliseurasta 5 sivua kahdestaan.\\

[Aye]

Evangeline Carm

Evangeline seurasi toista tämän poistuessa oviaukosta, ja nyökkäsi hienoisesti tämän hyvänyöntoivotuksiin. Ovi sulkeutui ja Eva käänsi katseensa huoneeseen. Hän otti muutamia askeleita kohti sänkyä, mutta kääntyi sitten katsellen ympärilleen vielä hetken. Häntä väsytti, mutta jokin piti häntä silti hereillä, sillä hän halusi nähdä huoneesta enemmän. Hän halusi nähdä sen joka kuvakulmasta, ennen kuin pystyisi nukahtamaan täydellisesti. Evangeline naurahti hiljaisesti omille ajatuksilleen ja laski matkaviittansa sängyn päädylle. Hän antoi katseensa vaeltaa huoneessa, mutta jo hetken kuluttua hän painoi päänsä ja haukotteli. Sille ei voinut mitään, mutta nyt hänen olisi parasta mennä nukkumaan. Huominen päivä ei tulisi olemaan helppo, jos hän ei olisi saanut tarpeeksi unta. Eva käveli sängynlaidalle ja istui alas sen reunalle kaatuen siitä hetkeksi taaksepäin. Hän miltei tunsi nukahtavansa, kunnes kurtisti itselleen kulmiaan ja nousi ylös vielä hetkeksi. Hän käveli vielä minuutteja huoneessa, kunnes totesi itselleen, ettei siitä ollut mitään hyötyä.

Nukahtaessaan Evangeline ei enää ajatellut huonetta, ei Odiumia, ei Magisteria. Hän oli väsynyt, ja toivoi, että seuraava päivä sujuisi huoletta.

//Kirjoittelin vielä oman loppuni tähän. Kiitos itsellesi! Oli todella mukava pelittää tätä, ja toivottavasti pelailemme vielä myöhemminkin : )