Nimi: Doctor (epäselvää onko sukunimi/ammatti/molempia, mutta oikealta nimeltään William)
Ikä: kuollessaan 38 v. (s.1906-k.1944)
Sukupuoli: sitä parrakkaampaa
Seksuaalisuus: Löytyy
Pituus/paino: 157,5 cm/71 kg
Ammatti: Lääkäri
Erikoista: Haamuus
Perhe:Vanhemmat John ja Margaret. Sisarukset vanhimmasta nuorimpaan; George, Helen, Anna, Mary, James ja Rose. Rose istui pyörätuolissa, eikä ikinä oppinut puhumaan muutamaa sanaa enempää, mutta koko perhe hyväksyi hänet sellaisena kuin hän oli. Varsinkin Doctor keskitti paljon aikaansa Roseen.

Persoona:
Kauniisti sanottuna Doctor on toimelias, vahvatahtoinen, luova ja oman mielipiteensä julki tuova. Oikeasti hän on rauhaton, itsepäinen, epärationaalinen ja kovaääninen.
Hän on niitä ihmisiä, jotka kuullaan kauan ennen kuin nähdään. Tässä tapauksessa kuitenkin lähinnä moottoripyörän takia. Lisäksi mies viheltelee monesti, sekä nauraa usein ja mielellään, joko keskustelukumppanilleen tai tämän kanssa. Hänen naurunsa kumpuaa syvältä rinnasta ja tulee ilmoille usein enemmän tai vähemmän räkäisenä. Hän löytää ilon aiheita arjen pienistä asioista, mutta huonona päivänä löytää vastaavasti myös huonoja puolia vaikka muille jakaa.
Huolimatta Docin kaikista ärsyttävistä piirteistä hänessä on myös mukavat puolensa. Hän ei tahallaan ärsytä ketään, ellei tietenkään toinen ole ärsyttänyt ensin. Hän on reilu, sekä osaa olla kunnolla jos haluaa. Valitettavasti hän ei vain koe siihen tarvetta kovin usein.
Kokonaisuutena hieman tuuliviirihtävä ja hänestä saa selvää vain viettämällä aikaa hänen kanssaan.

Mitä kummitteluun tulee, ei Doctoria enää juuri haittaa ”astraalitasolla perseily”, mutta tiettyjä outouksia hän siitä löytää, esim. sen ettei ole tuntenut tarvetta syödä tai käydä vessassa sitten vuoden -44. Hän on huolissaan ainoastaan siitä, tuleeko ennen pitkää tylsistymään maan päällä, mutta ajattelee sen olevan sitten tuon ajan murhe. Elämisessä hän kaipaa eniten tupakkaa.

Ulkonäkö:
Doctor on pukeutunut mustiin nahkasaappaisiin, tummanvihreisiin molskihousuihin (henkseleitä unohtamatta), sekä täysin tahrattomaan ja prässättyyn valkoiseen kauluspaitaan, jonka seurana on lyhyt musta sarkatakki. Kauluspaidan ylin nappi on rennosti auki ja sieltä näkyy pehko karvaa. Miehen kasvoilla on valkoinen lääkärinmaski, joka ei niinkään liity hänen ammattiinsa, vaan bakteeripelkoon, kuten myös valkoiset kumihanskat.
Doctor olisi kohtalaisen uskottavan näköinen, ellei sattuisi olemaan vajaat 160 senttiä pitkä. Tarkalleen 157,5, kuten hän itse haluaa korostaa. Hän piti eläessään huolen siitä, ettei päässyt kuihtumaan pois, koska oli jo tarpeeksi paha olla lyhyt. Se, että olisi vielä laihakin, olisi kerrassaan anteeksiantamatonta. Treenaamisen ja syömisen seurauksena Doctor on melko vantteran näköinen ja siihen erittäin tyytyväinen.
Miehen hiukset ovat lyhyet ja tummanruskeat, lähes mustat, mutta ne ovat suurimmaksi osaksi peitossa vihreän baretin alla. Ne näkyvät vain niskasta, sekä korvien edestä, missä Doctorilla on pienet pulisongit.
Erityisen komeaksi häntä ei voisi sanoa, mutta se kai riippuu katsojasta. Hänen silmänsä ovat erittäin tummanruskeat ja niitä reunustavat tummat lyhyet ripset. Tämä tummuus jatkuu hänen silmiensä ympärillä aina väijyvinä varjoina. Hänen kulmakarvansa ovat ilmeikkäät ja paksut –mutta oikein siistit- ja näyttelevät suuren osan hänen tuntemuksistaan; kasvojen alaosaa kun ei hengityssuojan takia miehellä näy. Doctorilla on lievästi kyömy nenä, josta hän itse asiassa jopa pitää, kuten kaikista muistakin ominaisuuksistaan, jotka tekevät hänestä miehekkäämmän näköisen.
Vaikka nyt hänen värinsä ovat tässä mainittu, ne ovat nykyään kaikki sitä haamunväristä hopeanharmaata sävyvaihteluilla.

Menneisyys/nykyisyys:
Doctorin perhetausta on tasapainoinen. Hän oli seitsenhenkisen sisarusparven keskimmäinen lapsi; hänellä oli neljä sisarta ja kaksi veljeä. Hän jäi usein vanhempien sisarustensa varjoon, mikä oli hänestä kerrassaan sietämätöntä. Lisäksi pienemmistä sisaruksista huolehdittiin enemmän koska he olivat pieniä. Klassinen keskimmäinen lapsi.
Isä oli töissä tehtaalla aina iltamyöhään, mutta löysi silti aikaa lasten kanssa leikkimiseen ja juttelemiseen, sekä otti vaimonsakin huomioon. Äiti oli uskovainen ja raahasi lapsia joka sunnuntai aamuvarhaisella kirkkoon, eikä pikku-Doctorilla ihme kyllä ollut valittamista. Hän rauhoittui kirkon viileydessä ja rauhallisuudessa maalauksia katsellen kirkkaiden sävelten noustessa hopeanvärisistä urkupilleistä. Hän lauloi mielellään ja jatkoi usein vielä kirkon jälkeenkin, eikä äiti vastustellut. Eipähän poika ainakaan olisi pahojaan tekemässä.
Doctor nimittäin oli lapsena varsinainen kauhukakara, tai ainakin yliaktiivinen. Hän oli aina menossa johonkin suuntaan ja keksi lähes viikoittain uuden pakkomielteen itselleen. Biologia ja lääketiede kuitenkin säilyttivät asemansa pojan mielessä. Hän esimerkiksi keräsi sammakonkutua purkkeihin ja järjesteli niille erilaisia olosuhteita tarkkaillakseen kudun kehittymistä eri tavoin. Isä huomasi poikansa lahjakkuuden sekä kiinnostuksen lääketieteeseen ja patisti tätä hellävaroen kyseiselle alalle.

1930 Doctor aloitti kouluttautumisen lääkäriksi eräässä opistossa, missä hän tutustui Klaus-nimiseen saksanjuutalaiseen nuorukaiseen. Heistä tuli parhaat ystävät ja vielä opintojen loputtua ja Klausin muutettua takaisin Saksaan he pitivät yhteyttä kirjeitse.
Sodan syttyessä Doctor sai kutsun lääkintämieheksi rintamalle. Aluksi hän matkasi aina sinne, missä lääkintämiestä kulloinkin tarvittiin, mutta asettui sitten paikalleen erääseen tukikohtana toimineeseen varastoon, mikä sittemmin laajeni pieneksi kenttäsairaalaksi ja sen ympärille kehittyi jokin kasarmintapainen. Jopa sieltä hän lähetti Klausille postia säännöllisin väliajoin, ja sai vastauksia samaan tapaan: parisen kertaa kuussa.
Noin vuoden kuluttua hän ei enää saanut vastauksia kirjeisiinsä. Sen sijaan hän sai viestin Klausin äidiltä, joka ilmoitti, että hänen poikansa oli viety Dachauhun. Klaus oli tultu hakemään töistä kesken päivän. Doctor lähetti pakoon päässeelle äidille mitä rakkaimmat osanotot. Hän oli pitkään hyvin surullinen ystävänsä puolesta, mutta hänen oli siirrettävä suurin osa tunteistaan syrjään, sillä niinä aikoina ei ollut tunteilulle sijaa.

Käytännössä Doctor oli lääkintäupseeri ja paikkailikin sotilaita parisen vuotta erittäin tyytyväisenä työhönsä. Usein hän –äänetöntä paheksuntaa herättäen- myös lauloi samalla erilaisia lauluja. Doctor itse asiassa osasikin laulaa vallan mainiosti. Ääni tuli puhtaana ja tunteella, mutta ehkäpä ruudinkatkuinen sotilassairaala vain ei ollut laululle paras mahdollinen paikka.
Aina kun aikaa sotilaiden korjaamiselta riitti, teki Doctor erilaisia kokeita ihan vain omaksi ilokseen. Hän esimerkiksi otti bakteerinäytteitä mitä mielikuvituksellisimmista paikoista ja pisti ne kasvamaan petrimaljoihin. Hän näki, miten paljon bakteereita maailma oikeastaan sisälsi ja alkoi välttää erilaisiin pintoihin koskemista, mikä myöhemmin kehittyi bakteerikammoksi, joka pian sai uskomattomat mittasuhteet ja hänen jatkuva hengityssuojansa ja kumihanskojensa käyttö alkoi.
Ilman sen suurempia elämänmuutoksia tuli Doctor tiensä päähän vuonna 1944. Kuolintavasta on vaihtelevia tarinoita aina onnettomuudesta avaruusolentojen toteuttamaan sieppaukseen, riippuen siitä mitä Doctor keksii kulloinkin kertoa. Oikeasti hän kuoli kuppaan. Tosin aivan ennen aikojaan; ehkäpä mielenjärkytyksestä? Potentiaalinen vaihtoehto on myös alkoholimyrkytys. Tai kaikkien edellämainittujen yhdistelmä. Edes Doctor ei ole siitä varma.

Doctor heräsi kuolleena, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Sitä edellisenä iltana hän oli ollut ryyppäämässä eräiden upseerien kanssa ja hortoiltuaan umpihumalassa parakkiinsa hän sammui sänkyynsä ilman, että edes saappaita ehti ottaa pois. Aamulla herätessään hän luuli ohutta ja kylmää oloaan universumin ärjyimmäksi krapulaksi, päätti juoda hiukan vettä nestetasapainon takia ja mennä sitten takaisin nukkumaan, mutta hän ei saanut edes otetta vesipullostaan. Hänen kätensä yksinkertaisesti sujahti läpi.
Doctor päätteli olevansa joko unessa tai kuollut ja joutunut kadotukseen haahuilemaan ikuisesti maan päällä kirottuna sieluna. Edes helvettiin eivät häntä ottaneet. Hän yritti elää ’Jos sitä ei huomioi sitä ei ole’ –periaatteella, mutta se romuttui jo seuraavana päivänä, kun sotilaat vakavina kantoivat hänen kylmettyneen ruumiinsa pois parakista telttakankaaseen peiteltynä. Se oli kaiken epätodellisuuden multihuipentuma, ja Doctor vakuuttui kadotukseen joutumisestaan.
Toiminnan miehenä hän hyppäsi moottoripyöränsä selkään ja ajaa hurautti pappilaan (samalla pelästyttäen muutaman jästin) aikomuksenaan kysyä pastorilta aiheesta ”kadotus”. Kirkolta hän papin sijaan löysi jos minkälaista harmaata väkeä leijumasta hautuumaalla, kaikki heistä erittäin läpikuultavia, sekä suureksi yllätykseksi reagoivat Doctoriin lähes toverillisesti.
Kyseltyään eräältä tikarisilmäiseltä naiselta tilastaan hän päätteli kadotusteoriansa olleen häkellyttävän oikea. Tuntien jääneensä kokonaan tyhjän päälle Doctor vastoin tapojansa noudatti tikarisilmän ohjetta kiltisti ja ajoi Tylyahoon, koska siellä kuulemma oli velhokansaa, joka ei säikkyisi haamuja. Doctoria kun otti suunnattomasti kalloon kaikki hänen aiheuttamansa pelkoreaktiot. Ei häntä nyt sentään kenenkään pelätä tarvitsisi… Ainakaan paljoa.
Tylyahosta Doctor löysikin pikkuhiljaa suunnan itselleen ja eräänlaisen harmonian tilanteensa kanssa ja onkin nyt kohtalaisen onnellinen. Nykyään hän leijuskelee/ajelee ympäriinsä velhokansan tiiviisti asuttamilla alueilla (muuallakin kuin Tylyahossa) ja kiertelee baareissa sekä muissa sosiaalisissa ympyröissä.

Vielä mainittakoon hänen moottoripyörästään, Hildasta. Hilda on saksalainen 'pahojen setien'
moottoripyöränsä (Zündapp ks750), jonka Doctor osti eräältä sokeutuneelta natsilta vuonna -42. Kyseinen herra myi luvatta pyöränsä, sillä halusi jotain hyvitystä sokeutumisestaan, eikä sattuneesta syystä enää ajellut moottoripyörällään. Doctor kiintyi äänekkääseen romuun nopeasti, ja se siirtyi hänen mukanaan ajasta iäisyyteen sivuvaunuineen kaikkineen. Ei sillä, että miehellä olisi aiheesta mitään valittamista. Päinvastoin. Voisi jopa sanoa, että hän oli, ja on edelleen, Hildaan mustasukkaisen rakastunut.

Triviaa:
- Käskyt rakennetta: kirosana+nimi+asia
- Viheltää/hyräilee usein (mm.Radetzkyn marssia)
- Kutsuu jokaista naista (ja joskus miestäkin) ’muruksi’, ellei tiedä tämän nimeä
- Jäljellä vielä yksi maitohammas; oikealla ylhäällä, takahammas
- Rakastaa vesinokkaeläimiä
- Perverssihkö idiootti
- Omaa käsittämättömän epäselvän käsialan, muttei tajua sitä itse

*****
Suhteet:

Alysia Carri (Veikka)
Mukava nuori parantaja, johon Doctor törmäsi Kolmessa luudanvarressa ja jonka kanssa jutteli lähinnä irtojaloista.

Gel Roux (Karma)
Doctor keskusteli neitokaisen kanssa eräänä yönä Tylyahossa. Ei tunne häntä hyvin, mutta positiivinen mielikuva jäi.

Raptor (Fenfir)
Sauvasankari, jonka Doctor tapasi metsikössä. Pienestä piruilusta huolimatta aika jees tyyppi.

Pelit:
- Se päivä oli hyvä päivä, kesä 2012
Kolmessa luudanvarressa käydään lääkärinammattiin liittyvää keskustelua Alysian ja Docin välillä.
- Jälleen kerran yövuorossa, kesä 2012
Doctor porisee Gelin kanssa Tylyahossa vähän vaikka mitä.
- Tell me what the rain knows, kesä 2012
Porinaa Skotlannin metsikössä med Raptor.