"Don't ya think that you need somebody,
don't ya think that you need someone?
Everybody needs somebody;
you're not the only one,
you're not the only one."

Guns N' Roses : November rain



Etunimet: Samuel Madried
Sukunimi: Vance
Kutsumanimet: Oppilaat tuntevat nimellä Vance, hieman tutummat saattavat lyhentää sen vain Vaniksi. Ystäville hän on vain Sam, perheelleen Sammy. Kollegat kutsuvat Vanceksi tai Samueliksi sen mukaan miten läheinen kukin hänen kanssaan on.

Ikä: ~ 46v
Syntynyt: 07.11.'72
Sukupuoli: Mies.
Horoskooppi: Skorpioni.

Entinen tupa: Korpinkynsi
Ammatti: Tylypahkan kirjastonhoitaja

Taikasauva:
Suora ja melko pitkä, noin 15". Se on tehty katajasta ja tämän vuoksi saattaa hieman taipua muttei katkea. Sauva sisältää thestralin jouhen.
Mainittakoon myös ettei Samuel ole koskaan ollut kovin kummoinen taikoja. Ennemmin hän on keskittynyt taikajuomien tekoon ja taikuuden kirjallisuuteen, mutta kyllä kaikki helpot käytännön loitsut hoituvat - muutamat voimallisetkin. Kuitenkin esim. Suojeliusta hän ei osaa vaikka monille oppilaillekin se on jo tuttu juttu.

Syntyperä: Puoliverinen, muttei sitä mainosta. Hyvin harva edes tuntee hänen perhetaustaansa joten häntä on helppo erehtyä pitämään puhdasverisenä (ellei toisin todisteta).
Perhe: Samuelin äiti on jästinainen Samantha Vance (os. Gardiner) ja isä velhoperheen kuopus Joseah Vance. Samuelilla on isoveli Brandon sekä pikkusisko Joyce. Muuhun sukuunsa Samuel ei ole koskaan ollut järin paljoa yhteyksissä, mitä nyt nuorena oli pakko vanhempien mukana ravata sukujuhlissa. Erään Tylyahossa baaria pitävän Theodore Vancen,"Teddy-serkun", kanssa hän toisinaan käy juomassa lasillisen. Mainittakoon että suku on pitkälti lähtöisin skotlannista, vanhimmat suvun jäsenet kantavat vielä nimeä McVance vaikka useimmat ovat jo pudottaneet etuliitteen pois nimestään.

Ulkonäkö:
Samuel ei ole erityisen miellyttävän näköinen mies, mutta täytyy tunnustaa että hänessä on hippusellinen karismaa. Kenties se johtuu matalasta ja mieleenpainuvasta äänestä, syvälle sieluun katsovista silmistä ja tummanpuhuvasta ulkomuodosta, ken tietäisikään. Hän on ~170cm pitkä melko laiha, vailla ylimääräisiä lihaksia. Hänellä on kapeat, terävät hartiat ja hän nilkuttaa hieman kävellessään. Kasvot ovat luihut ja silmien alta löytyvät tummat varjot tuntuvat suorastaan tatuoituneen kiinni ihoon. Silmät itse ovat melko raskasluomiset, pistävän tarkat ja väriltään tummansiniset. Tummat kulmakarvat kehystävät kasvoja antaen niille lähes aina melko tuiman ilmeen. Häneltä löytyvät myös silmälasit. Samuelin nenä on suurehko kuten suurella osalla miehistä, ja joskus se oli vielä täysin suora. Nykyään siinä on selvästi havaittavissa pieni kyhmy johtuen vuosien takaisesta murtumisesta.
Samuelin iho on hyvin kalpeansävyinen sillä hän ei turhia ulkoile eikä täten juuri rusketu. Silloin harvoin kun hän kesällä pistää nokkansa ulos, hän vain herkemmin palaa kuin ruskettuu. Hänen hiuksensa ovat korpinmustat ja hän kampaa ne taaksepäin, mutta aina muutama kapinoiva tupsu estää niitä kulkemasta kuitenkin täysin päätä myöten. Miehellä on pulisongit jotka kulkevat kehystäen kasvoja ja luovat sen luihulle muodolle hieman kulmikkuutta. Leualla pulisongit vaihtuvat pikkuiseen pukinpartaan. Toisinaan hänellä on hieman sänkeä muuallakin kasvoissa ja kenties hieman viiksien alkuja, mutta toistaiseksi hän ajelee ne pois.
Samuel pukeutuu melko siististi ja on vaikea sanoa onko hänen arkisimmat asunsa enemmän velho-vai jästivaikutteisia. Melko tavallisia, siistejä vaatteita hän käyttää ja yleensä melko tummissa sävyissä. Hänellä on vaatteiden suhteen se ongelma että harvat vaaleat asut sopivat hänelle mutta tummissakin hän näyttää vain hyllyjen välissä lerpattelevalta lepakolta – varsinkin jos asuun sattuu kuulumaan viitta. Tämän takia hän harvemmin pitää viittaa ellei sitten ole ulos lähdössä. Yleensä hänellä on vain siistit suorat tummat housut, valkea tai harmaa kauluspaita, tumma liivi, ehkä jokin sininen rusetti, kravatti tai muu härpellys kaulassa ja toisinaan jotkit sisätiloihinkin sopivat hansikkaat. Kengät ovat yleensä tummat, kiiltävät ja niistä kuuluu hentoinen kopina hänen kulkiessaan pitkin kirjastoa. Taskusta löytyy yleensä vanhahtava taskunauris johon on kaiverrettu hänen nimikirjaimensa.

Luonne:
Vance on hyvin perinteinen skorpioni: älykäs, äkkipikainen ja sosiaalisesti melko hyökkäävä. Hänen kanssaan ei kannata ruveta kinaamaan silloin kuin mies tietää olevansa oikeassa, sillä hän jaksaa puolustaa omaa kantaansa vaikka maailman tappiin asti. Harvoin hän on täysin väärässäkään, sillä hän pitää silmänsä auki ja lukee melko hyvin ihmisiä. Samuelilla on kärkäs kieli ja monesti hän sanoo mielipiteensä suoraan – taikka valehtelee häpeilemättä, sama se hänelle on. Hän ei liiemmin välitä siitä mitä joku ajattelee hänestä tai hänen sanomisistaan niin kauan kuin asiat ovat menossa hänelle edulliseen suuntaan.
Samuel on varmasti yksi oppilaiden mielestä epämiellyttävimpiä henkilökunnan edustajia. Kollegoidensa kanssa hän saattaa juoda kupposellisen teetä ja keskustella päivän polttavimmista aiheista sivistyneesti, mutta oppilaille hän ei turhaan jaksa edes esittää ystävällistä. Oppilaat tuntevat hänet sinä tuimana ja niskaan hengittelevänä kirjastonhoitajana joka liihottelee ympäriinsä läksyttämässä kirjastossa sopimattomasti käyttäytyviä oppilaita eikä anna armoa kirjojen palautuspäivien suhteen. Hän ottaakin työnsä melko vakavasti eikä voi sietää meluavia, märillä tai kuraisilla kengillä hänen kirjastossaan lompsivia tai kirjoja turmelevia kakaroita. Kaikki eivät tietenkään ole siitä pahimmasta päästä, ja niille joiden hän tietää olevan kypsiä ja aidosti tiedonjanoisia, hän osaa olla ihan mukava ja vaihtaa silloin tällöin muutaman sanan. Yleensä nämä oppilaat ovat hieman vanhempien korpinkynteläisiä, mutta ei hän omaa vanhaa tupaansa suosi – kunhan sattuu pitämään älykkäästä keskusteluseurasta.
Samuel harvoin osoittaa ulospäin minkäänlaista kiinnostusta; useimmille hän on vain se sama vanha kivikasvo joka vain särpii teetään ja istuu kaiket päivät nenä kiinni kirjoissaan. Harva tietääkään hänestä sen enempää, vielä harvempaa kiinnostaakaan tietää. Toisaalta Samuel on katkeroitunut oltuaan koko ikänsä kaikille näkymätön, toisaalta hän on onnellinen ettei joudu jatkuvasti olemaan huomion keskipisteenä. Silloin tällöin huomiota on tietenkin mukava saada mutta vain niiltä jotka hänen mielenkiintonsa herättävät – useimmat ihmiset ovat hänelle täysin yhdentekeviä ja hänen itsensä mielestä vieläpä harvinaisen typeriä. Vancella onkin paha taipumus ylimielisyyteen ja tämän kautta itsekeskeisyyteen.
Samuel ei ole koskaan tosiasiassa kunnolla seurustellut. Onhan hän varsinkin nuoruusvuosinaan ollut ihastunut yhteen jos toiseenkin muttei koskaan saanut vastakaikua, vain naurunremahduksen ja pilkkaa päällensä. Tämän takia hänestä on varttunut hyvin katkera ja kyyninen eikä hän usko tosirakkauteen. Pelkkä ystävyyskin on hänelle melko vaikeaa koska hän löytää niin kovin helposti muista ihmisistä vikoja ja tyhmyyden oireita eikä osaa kunnolla luottaa ja arvostaa. On hänellä tietenkin muutamia hänet hyvin tuntevia ihmisiä jotka kaikesta huolimatta voivat kutsua itseään hänen ystävikseen, mutta siihen pisteeseen ei päästä parissa päivässä. Samuel ei ole sitä ihmistyyppiä joka kuolisi ystäviensä vuoksi, mutta tekisi kuitenkin hyvin paljon sellaisen eteen josta välittää. Useimpia ihmisiä hän kohtelee silti kuin ilmaa (tai kuin jotain epämiellyttävää kengänpohjaan tarttunutta) eikä ole pahoillaan vaikka näille kävisi jotain.
Jos kuitenkin kestät vanhan katkeran miehen sarkasmia, lievää neuroottisuutta (kaiken on aina oltava suorassa ja järjestyksessä), ylimielisyyttä ja pessimististä asennetta, mikään ei estä sinua yrittämästä lämmittää tätä jääpuikkoa.

Menneisyys:
Samuel syntyi Vancen perheen toiseksi pojaksi. Vanhempi veli oli huimapäinen ja rohkea Brandon, joka osoittautui isänsä tavoin taitavaksi huispaajaksi. Sammy sen sijaan oli melko arka lapsi, hän ei pitänyt lentämisestä vaan ennemmin seuraili äitiään arkiaskareissaan ja luki kirjojaan päivät pitkät. Vuosien kuluessa ja Sammyn taikavoimien pysyessä salassa hänen vanhempansa alkoivat jo epäillä hänen olevan surkki. Kävi kuitenkin niin että hän sai kuin saikin kirjeen Tylypahkasta ja hetken pohdittuaan luihuisen ja korpinkynnen välillä lajitteluhattu päätti heittää hänet korpinkynteen.
Edes kouluaikanaan Samuel ei ollut erityisen pidetty henkilö. Hän oli vain varjo rohkelikkojen huispausjoukkueen tähdestä, Brandonistä. Veljet olivat tosiaan kuin yö ja päivä, mutta he olivat silti veljiä eivätkä antaneet moisten erojen haitata välejään.
Ei ainakaan ennenkuin vanhemmat alkoivat suosimaan vanhempaa veljeä tuon taitojen ansiosta. Isä oli niin ylpeä poikansa huispaustaidoista ja oli varma että tuo pääsisi vielä maajoukkueeseen asti. Samuel sai paljon parempia arvosanoja kokeista mutta hänen panostukseensa ei kiinnitetty enää liiemmin huomiota; ja hitaasti poika alkoi katkeroitua.
Hänen ollessaan toisella luokalla perheeseen syntyi vielä iltatähti, ensimmäinen tytär. Ensin sai Brandon kaiken huomion isältä taitojensa ansiosta, sitten tuli uusi vauva Joyce joka vei Samuelilta hänen äitinsäkin. Samuel oli kuitenkin hyvä isoveli ja vielä tänäkin päivänä vaihtaa pöllöpostia pikkusiskonsa kanssa, vaikkei Brandonin kanssa enää kauheasti olekaan tekemisissä. Muistavat he toisiaan juhlapyhinä ja käyvät kermakaljalla jos kohtaavat, muttei sen enempää; Brandon pääsi kuin pääsikin huispauksen maajoukkueeseen ja nykyään on liian kiireinen sen kanssa pitääkseen itse yhteyttä perheeseensä. Nyt hyppäsimme kuitenkin kauas tulevaisuuteen – takaisin Samuelin kouluaikoihin.
Samuel oli aina se veli jota tytöt katsoivat inhoksuvasti. Teini-ikäisenä hänellä oli melko paha akne ja jo silloin hän istui ennemmin kirjastossa lukemassa kuin ulkona ihmisten ilmoilla hankkimassa uusia tuttavuuksia. Silloin Tylypahkan kirjastonhoitajana oli vielä kaunis kypsän ikäinen noita, jonka kanssa kuudesluokkalainen Samuel tutustui turhankin hyvin. Hän menetti poikuutensa matami Evianne Hopkinsille, eikä se jäänyt vain yhdeksi kerraksi.
Päästyään koulusta Samuel työskenteli jonkin aikaa erilaisissa pienissä viroissa, joskin hänen oli vaikea löytää töitä sillä hän ei ollut hyvä kasvien, taikaeläinten eikä loitsujen kanssa. Ainoastaan taikajuomat ja kaikki kirjoihin liittyvä luonnistuivat häneltä. Jonkin aikaa hän eli jopa jästimaailmassa kirjastonhoitajana, kunnes kuuli Tylypahkan kirjastonhoitajan viran olevan jälleen avoinna. Samuel haki paikkaa ja sai sen, ja siitä lähtien hän on työskennellyt Tylypahkassa.

Nykytilanne:
Nyt Samuel on työskennellyt ~23 vuotta Tylypahkan kirjastonhoitajana eikä hänellä ole vielä aikomustakaan vaihtaa ammattia huolimatta siitä miten oppilaat käyvät vuosi vuodelta ärsyttävämmiksi. Hänellä ei ole erityisiä haaveita tai tavoitteita elämänsä kanssa, elää päivän kerrallaan ja ärisee kiittämättömille nulikoille. Taikamaailman paljastuminen jästeille on hänen mielestään suuri, suuri virhe vaikka henkilökohtaisesti se ei häntä järkytä sillä kummankin puolen elämä on tullut hänelle tutuksi. Nyt hänen ei auta muuta kuin istua kirjastonsa perukoilla seurailemassa minne tilanne tästä kehittyy, vailla aikomustakaan itse vaikuttaa asioihin.

Yleisiä faktoja:
» Samuelin kävely on hieman nilkuttavaa sillä nuorena hän tippui luudan selästä korkealta ja katkaisi jalkansa eikä se koskaan parantunut täysin ennalleen. Sen tapaturman jälkeen hän ei ole noussut luudan selkään eikä tule koskaan nousemaankaan.
» Samuelin suosikkiaineita koulussa olivat taikajuomat sekä taikakausien historia. Menestyi erityisen hyvin myös muinaisissa riimuissa, jästitiedossa sekä suojautumisessa pimeyden voimilta. Heikompia aineita olivat loitsut ja muodonmuutokset (ja lentämisen meinasi ensimmäisenä vuonna reputtaa kokonaan).
» Samuelilla on vanha kissa nimeltään Merlin. Oppilaat voivat törmätä Merliniin kollin pyöriessä kirjastossa vaikka muutoin Samuel ei siedä eläimiä siellä.
» Samuel oppi nuorena jonkin verran miekkailemaan. Hänen isänsä halusi poikansa oppivan edes jotain miehekästä kun lentäminenkään ei sujunut ja hän istui kaiken päivää kirjojensa keskellä. Hän ei ole enää vuosikausiin miekkaillut mutta niinhän sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa, eikö vain?